Alati jatkuva teknologian kehittyminen avaa uusia mahdollisuuksia myös vanhojen mysteerien ratkaisemiseksi.
Yksi tällaisista tapauksista on Bealen salakirjoitukset, jotka juontavat juurensa yli 200 vuoden päähän.
Vuonna 1822 Thomas J. Beale -nimisen virginialaismiehen kerrotaan jättäneen lukitun rautalaatikon säilöön majatalonpitäjä Robert Morrissille, jonka oli tarkoitus säilyttää laatikkoa kunnes Beale haluaa sen takaisin.
Mysteerilaatikon omistaja lähti kuitenkin kaupungista, eikä häntä nähty enää koskaan.
– Voin vain olettaa, että intiaanit tappoivat hänet kaukana kotoaan, joskaan mitään emme kuulleet hänen kuolemastaan, Morriss kertoi myöhemmin.
Tältä näyttää salakirjoitus, joka onnistuttiin ratkomaan, kun Yhdysvaltain itsenäisyysjulistusta käytettiin koodikirjana.
Oletuksista huolimatta Morriss mursi laatikon lukon vasta vuonna 1845. Laatikosta löytyi läjä kummallisia papereita. Satojen numerojen sarjat paljastuivat kolmeksi numeroiduksi salakirjoitukseksi.
Kerrottiin, että kirjoitukset ratkaisemalla voisi löytää arvokkaan aarteen.
Vuonna 1862 Morriss antoi paperit kaverilleen, joka yritti 20 vuotta ratkoa salakirjoituksia ja onnistuikin yhdessä niistä Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen avulla. Hän numeroi julistuksen sanat ja vertaili niitä salakirjoituksen numerojen kanssa.
Julistuksen sanojen ensimmäiset kirjaimet muodostivat lopulta viestin, jossa kerrottiin, että aarre on haudattu kuuden jalan (1,8 metrin) syvyyteen Bedfordin piirikuntaan Virginiaan noin neljän mailin (6,4 kilometrin) päähän Bufordista. Bufordin uskotaan tarkoittavan vanhaa, nykyisin raunioitunutta tavernaa.
– Ensimmäinen talletus sisälsi 1 014 paunaa kultaa ja 3 812 paunaa hopeaa, ja se tehtiin marraskuussa 1819. Toinen talletus tehtiin joulukuussa 1821, ja siihen kuului 1 907 paunaa kultaa sekä 1 288 paunaa hopeaa. Lisäksi talletukseen sisältyi jalokiviä, jotka oli hankittu St. Louisista vaihdossa hopeaan kuljetuskustannusten säästämiseksi, ja niiden arvo oli 13 000 dollaria, ratkaistussa salakirjoituksessa luki.
Kultasaalis olisi noin 1 324 kiloa ja hopeasaalis 2 313 kiloa.
Daily Mailin mukaan aarteiden arvo olisi nykypäivänä 60 miljoonaa dollaria eli noin 51 miljoonaa euroa.
Tämän salakirjoituksen väitetään paljastavan aarteen tarkan sijainnin. Kukaan ei ole onnistunut ratkaisemaan sitä. Eikä sitäkään tiedetä varmaksi, onko kyseessä aito salakirjoitus vai pila.
Ratkaistu kirje ei kuitenkaan paljastanut aarteiden tarkkaa sijaintia, vaan siinä kerrottiin, että sijainti löytyy ensimmäisestä salakirjoituksesta. Kolmannen salakirjoituksen kerrottiin sisältävän puolestaan henkilöt, joille aarre on osoitettu.
Nämä kaikki tiedot julkaistiin vuonna 1885 otsikolla The Beale Papers, Bealen paperit.
Vielä tähänkään päivään mennessä, 140 vuotta papereiden julkaisemisen jälkeen salakirjoituksista kahta ei ole kyetty ratkaisemaan, vaikka yrittäjiä on riittänyt. Jotkut ovat tutkineet niitä jopa vuosikymmenten ajan.
Esimerkiksi John Piper, 61, on yrittänyt selvittää mysteeriä vuodesta 2009 lähtien.
– Ei kannata takertua siihen liikaa, koska – minun on pakko sanoa se – se vie loppuelämäsi, hän sanoi Daily Mailille.
Varmuutta ei kuitenkaan ole, onko kyseessä vain pila vai löytyykö jostain todella kymmenien miljoonien arvoinen aarre.
Tukholman yliopiston kielitieteen professori Beata Megyesi kertoo Aftonbladetille, että tarve salata viestejä on yhtä vanha asia kuin kirjoittaminen. Hänellä on kuitenkin masentava ja selkeä viesti salakirjoituksia ratkoville.
– Koodin voi vain harvoin ratkaista yksin. Tavallisesti tarvitaan asiantuntijoita, jotka osaavat tulkita symboleja, sekä historioitsijoita, jotka osaavat tulkita historiallista kontekstia. Lisäksi tarvitaan tekoälyä ja hyviä algoritmeja, jotka pystyvät purkamaan erilaisia salakirjoituksia. On myös tiedettävä, miten ihmiset salakirjoittivat menneisyydessä, Megyesi kertoo.
Professori kertoo, että hän yrittäisi ratkoa Bealen salakirjoituksia erilaisten algoritmien avulla.
– Seuraavassa vaiheessa käyttäisin historiallista kielimallia englanniksi, mieluiten 1800-luvulta, jolloin salakirjoitus todennäköisesti on laadittu. Tietokone vertaisi tekstiä kielimalliin yhä uudelleen, kunnes mahdollinen ratkaisu löytyisi, Megyesi kertoo.
Tietokone ja tekoäly ovat siis olennaisia osia nykypäivän salakirjoitusten ratkonnassa.
IS kokeili, kuinka yleisesti käytetyt tekoälyohjelmat ratkaisevat Bealen mysteeriä. Yksinkertaisilla komennoilla ei odotetusti löytynyt vastauksia ratkaisemattomiin salakirjoituksiin.
Mutta se ainakin selvisi, ettei untuvikko ymmärrä paljoakaan tekoälyn ehdottamista purkumenetelmistä.