(eBook PDF) Introduction to Mechanical

Vibrations download

https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-introduction-to-
mechanical-vibrations/

Download full version ebook from https://ebooksecure.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebooksecure.com
to discover even more!

(Original PDF) Mechanical Vibrations in SI Units

(Custom Edition)

http://ebooksecure.com/product/original-pdf-mechanical-
vibrations-in-si-units-custom-edition/

(eBook PDF) Mechanical Vibrations 6th Edition by

Singiresu S. Rao

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-mechanical-
vibrations-6th-edition-by-singiresu-s-rao/

Mechanical Vibrations and Condition Monitoring 1st

Edition Juan Carlos A. Jauregui Correa 1st Edition -
eBook PDF

https://ebooksecure.com/download/mechanical-vibrations-and-
condition-monitoring-1st-edition-ebook-pdf/

(eBook PDF) An Introduction to Mechanical Engineering,

Enhanced Edition 4th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-an-introduction-to-
mechanical-engineering-enhanced-edition-4th-edition/
An Introduction to Mechanical Engineering (4th Ed.) 4th
Edition Jonathan Wickert - eBook PDF

https://ebooksecure.com/download/an-introduction-to-mechanical-
engineering-4th-ed-ebook-pdf/

(eBook PDF) Translational Medicine in CNS Drug

Development, Volume 29

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-translational-medicine-
in-cns-drug-development-volume-29/

Progress in Heterocyclic Chemistry Volume 29 1st

Edition - eBook PDF

https://ebooksecure.com/download/progress-in-heterocyclic-
chemistry-ebook-pdf/

Mechanical Circulatory Support: A Companion to

Braunwald's Heart Disease - eBook PDF

https://ebooksecure.com/download/mechanical-circulatory-support-
a-companion-to-braunwalds-heart-disease-ebook-pdf/

(eBook PDF) Mechanical Ventilation 3rd Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-mechanical-
ventilation-3rd-edition/
 vii

Contents

Preface xi
About the Companion Website xv

1 The Transition from Dynamics to Vibrations 1

1.1 Bead on a Wire: The Nonlinear Equations of Motion 2
1.1.1 Formal Vector Approach using Newton’s Laws 3
1.1.2 Informal Vector Approach using Newton’s Laws 5
1.1.3 Lagrange’s Equations of Motion 6
1.1.3.1 The Bead on a Wire via Lagrange’s Equations 7
1.1.3.2 Generalized Coordinates 9
1.1.3.3 Generalized Forces 9
1.1.3.4 Dampers – Rayleigh’s Dissipation Function 11
1.2 Equilibrium Solutions 12
1.2.1 Equilibrium of a Simple Pendulum 12
1.2.2 Equilibrium of the Bead on the Wire 13
1.3 Linearization 14
1.3.1 Geometric Nonlinearities 14
1.3.1.1 Linear EOM for a Simple Pendulum 15
1.3.1.2 Linear EOM for the Bead on the Wire 17
1.3.2 Nonlinear Structural Elements 18
1.4 Summary 19
Exercises 19

2 Single Degree of Freedom Systems – Modeling 23

2.1 Modeling Single Degree of Freedom Systems 23
2.1.1 Deriving the Equation of Motion 24
2.1.2 Equations of Motion Ignoring Preloads 27
2.1.3 Finding Spring Deflections due to Body Rotations 29
Exercises 34

3 Single Degree of Freedom Systems – Free Vibrations 39

3.1 Undamped Free Vibrations 39
3.2 Response to Initial Conditions 41
viii Contents

3.3 Damped Free Vibrations 44

3.3.1 Standard Form for Second-Order Systems 46
3.3.2 Undamped 47
3.3.3 Underdamped 48
3.3.4 Critically Damped 50
3.3.5 Overdamped 51
3.4 Root Locus 52
Exercises 53

4 SDOF Systems – Forced Vibrations – Response to Initial

Conditions 59
4.1 Time Response to a Harmonically Applied Force in Undamped Systems 59
4.1.1 Beating 61
4.1.2 Resonance 63
Exercises 65

5 SDOF Systems – Steady State Forced Vibrations 67

5.1 Undamped Steady State Response to a Harmonically Applied Force 67
5.2 Damped Steady State Response to a Harmonically Applied Force 70
5.3 Response to Harmonic Base Motion 73
5.4 Response to a Rotating Unbalance 77
5.5 Accelerometers 82
Exercises 85

6 Damping 89
6.1 Linear Viscous Damping 89
6.2 Coulomb or Dry Friction Damping 93
6.3 Logarithmic Decrement 96
Exercises 97

7 Systems with More than One Degree of Freedom 101

7.1 2DOF Undamped Free Vibrations – Modeling 101
7.2 2DOF Undamped Free Vibrations – Natural Frequencies 104
7.3 2DOF Undamped Free Vibrations – Mode Shapes 106
7.3.1 An Example 107
7.4 Mode Shape Descriptions 110
7.5 Response to Initial Conditions 112
7.6 2DOF Undamped Forced Vibrations 115
7.7 Vibration Absorbers 116
7.8 The Method of Normal Modes 118
7.9 The Cart and Pendulum Example 123
7.9.1 Modeling the System – Two Ways 124
7.9.1.1 Kinematics 124
7.9.1.2 Newton’s Laws 125
7.9.1.3 Lagrange’s Equation 127
 Contents ix

7.10 Normal Modes Example 129

Exercises 132

8 Continuous Systems 137

8.1 The Equations of Motion for a Taut String 137
8.2 Natural Frequencies and Mode Shapes for a Taut String 139
8.3 Vibrations of Uniform Beams 142
Exercises 151

9 Finite Elements 153

9.1 Shape Functions 153
9.2 The Stiffness Matrix for an Elastic Rod 155
9.3 The Mass Matrix for an Elastic Rod 161
9.4 Using Multiple Elements 164
9.5 The Two-noded Beam Element 167
9.5.1 The Two-noded Beam Element – Stiffness Matrix 168
9.5.2 The Two-noded Beam Element – Mass Matrix 171
9.6 Two-noded Beam Element Vibrations Example 173
Exercises 177

10 The Inerter 181

10.1 Modeling the Inerter 181
10.2 The Inerter in the Equations of Motion 184
10.3 An Examination of the Effect of an Inerter on System Response 186
10.3.1 The Baseline Case – p = 0 187
10.3.2 The Case Where the Inerter Adds Mass Equal to the Block’s Mass – p = 1 188
10.3.3 The Case Where p is Very Large 188
10.4 The Inerter as a Vibration Absorber 190
Exercises 193

11 Analysis of Experimental Data 195

11.1 Typical Test Data 195
11.2 Transforming to the Frequency Domain – The CFT 197
11.3 Transforming to the Frequency Domain – The DFT 200
11.4 Transforming to the Frequency Domain – A Faster DFT 202
11.5 Transforming to the Frequency Domain – The FFT 203
11.6 Transforming to the Frequency Domain – An Example 204
11.7 Sampling and Aliasing 207
11.8 Leakage and Windowing 212
11.9 Decimating Data 216
11.10 Averaging FFTs 225
Exercises 228

12 Topics in Vibrations 231

12.1 What About the Mass of the Spring? 231
x Contents

12.2 Flow-induced Vibrations 233

12.3 Self-Excited Oscillations of Railway Wheelsets 238
12.4 What is a Rigid Body Mode? 249
12.5 Why Static Deflection is Very Useful 251
Exercises 254

Appendix A: Least Squares Curve Fitting 257

Appendix B: Moments of Inertia 261

B.1 Parallel Axis Theorem for Moments of Inertia 262
B.2 Moments of Inertia for Commonly Encountered Bodies 263

Index 265
 xi

Preface

When I first studied vibrations, as an undergraduate student, its importance was clear to
our class because it was a required course for mechanical engineers. A few years later,
when I started teaching vibrations and new topics were entering the field of mechanical
engineering, a course on vibrations was no longer seen as being important enough to be a
required so it became an elective. Now, although “mechanical engineering” is still used as
an umbrella term, the students who graduate are mechanical engineers with a specializa-
tion. Students in the specialized streams do not have time to cover all of the topics that used
to be expected of mechanical engineers so some graduate without thermodynamics, oth-
ers without vibrations, and so on. Specialization like this is inevitable given the expanding
scope of knowledge in engineering and the limited time available to undergraduate students
but it means even fewer students are learning about vibrations and other important topics.
While preparing this introduction to vibrations, I kept in mind the need for undergraduate
students to have a better understanding of two topics that are ubiquitous in today’s engi-
neering workplace – finite element analysis (FEA) and fast Fourier transforms (FFT). FEA
and FFT software tools are readily available to both students and practicing engineers and
they need to be used with understanding and a degree of caution.
I was never able to find a textbook that covered just enough, and the right, material for
a semester length introductory course in vibrations. I used many textbooks over the years
but there was never a fit with what I thought should be in an introduction to vibrations.
I was looking for something student-friendly in that it should be readable, almost conver-
sational, but still be mathematically rigorous. What I found on the market were mainly
“reference books” as opposed to “teaching books”. Many of the textbooks I tried are very
good at covering, in depth, a broad range of topics in vibrations, but students have difficulty
using them as a first text in the subject, mainly because of the overwhelming amount of
material presented.
This book grew from my attempt to accomplish two things in a single course in vibra-
tions. The primary goal is, of course, to present the basics of vibrations in a manner that
promotes understanding and interest while building a foundation of knowledge in the field.
To do this, I have had to give only brief coverage of many important topics with the hope
that some students will go on to expand their knowledge in these areas if their interest
is piqued. As mentioned earlier, a secondary goal is to give students a good understand-
ing of finite element analysis and Fourier transforms. While these two subjects fit nicely
into vibrations, this book presents them in a way that emphasizes understanding of the
xii Preface

underlying principles so that students are aware of both the power and the limitations of
the methods.
Chapter 1 addresses the way in which a student has to think about previous undergrad-
uate dynamics knowledge in order to make the transition to analysis of vibrating systems.
It introduces the idea of small motions about a stable equilibrium state and addresses the
details of linearization. Lagrange’s Equations are introduced here and students take to them
very quickly as an alternative to Newton’s Laws.
Chapter 2 considers the details of analyzing single degree of freedom systems. While
much of this material is obvious to those skilled in vibrations, it is vital material for develop-
ing the students’ abilities. It covers topics such as preloads in springs and why gravitational
forces don’t need to be included because they are canceled out by the constant preloads. It
looks at the constitutive relationship for a spring and shows how to draw free body diagrams
consistently and accurately.
Chapter 3 is about free vibrations of single degree of freedom systems. It covers systems
with and without damping and tries to make sense of what it means to solve a second-order,
linear differential equation without being too prescriptive about it.
Chapter 4 looks at time response when applying a harmonic forcing function to an
undamped single degree of freedom system, thereby introducing the phenomena of beating
and resonance. This is a short chapter although the subject of time response, if presented
in detail, could make for a very long one. Time response is an area that I see as being of
secondary importance in an introduction to vibrations.
Chapter 5 considers steady state forced vibrations, covering harmonic forcing functions,
harmonic base motion, systems with a rotating unbalance, and accelerometer design. This
is really the essence of vibrational analysis and is covered in detail.
Chapter 6 is devoted to the very important subject of damping. Linear viscous damping is
discussed and the concept of modeling other energy removal devices as “equivalent linear
viscous dampers” is introduced. Coulomb damping is covered. The concept of logarithmic
decrement is introduced.
Chapter 7 recognizes that systems often have more than one degree of freedom. Deriving
the equations of motion for systems with many degrees of freedom is discussed. The concept
of multiple natural frequencies, each associated with a different mode shape, is covered in
detail. Description of mode shapes is given a lot of time because of its importance in the
field. Forced vibrations, vibration absorbers, and the method of normal modes are covered.
Chapter 8 moves on into the study of continuous systems and uses vibrations of a taut
string and a cantilever beam as examples of two continuous systems where solutions can
be found. The concept of infinitely many degrees of freedom is introduced.
Chapter 9 recognizes that solutions cannot always be found for continuous systems so the
finite element method is introduced as an alternate way to get solutions. Shape functions,
element mass and stiffness matrices, and assembly of global mass and stiffness matrices
are covered, as well as application of boundary conditions and applied forces. Derivations
here are handled using Lagrange’s Equation because the students are familiar with that
approach by the time we get to finite elements. This is certainly not the approach taken
by experts in finite elements but it is a useful and appropriate way to get the students to
understand the assumptions made in using FEA.
 Preface xiii

Chapter 10 is devoted to a relatively new device called the “inerter”. This device provides a
force that is proportional to the relative acceleration across it. A concept for how to construct
such a device and analyses showing its effects on vibrations are presented. This is presented
to give the students a look at developing technology with which they can have some fun
while realizing that pat answers coming from what they have learned about vibrations to
this point may not apply to this device.
Chapter 11 presents a detailed description of how to analyze experimental data in study-
ing vibrations. Topics covered include: Discrete Fourier transforms; sampling and aliasing;
leakage and windowing. The approach I have taken here is very old-fashioned in that it
treats the Discrete Fourier Transform as something that is derived from a least squares curve
fit. This harks back to methods used more than fifty years ago but it enhances students’
understanding of what lies behind the transformation to the frequency domain. This is a
long chapter that presents methods that the students can program themselves so they don’t
have to be tied down to packaged FFT programs. Once they have their software working,
they can experiment with data sets that clearly demonstrate aliasing, leakage, and so on.
Chapter 12 discusses a variety of topics in vibrations such as how to handle the mass of
a spring, flow-induced vibrations, self-excited vibrations in rail vehicles, rigid body modes,
and things you can determine from the static deflection of a system. I find that I am usually
able to get somewhere into this chapter before the semester is over. The material in this
chapter is interesting but certainly doesn’t need to be covered to have a complete introduc-
tion to vibrations.
It is my hope that this book strikes the right balance for professors teaching introductory
vibrations and for their students. I wish them all well.

September, 2019 Ronald J. Anderson

Kingston, Canada
 xv

About the Companion Website

The companion website for this book is at

www.wiley.com/go/anderson/introduction-to-vibrations

The website includes:

• Animated GIFs
• PDFs and
• Modes software files
Scan this QR code to visit the companion website.
 1

The Transition from Dynamics to Vibrations

Introductory undergraduate courses on dynamics typically consider large scale motions of

systems of particles and/or rigid bodies and instantaneous solutions to their nonlinear, gov-
erning equations. You may recall working on dynamics problems where a system of bodies
starts from rest at a prescribed position and your task was to determine, for example, the
angular acceleration of a body or the forces acting on some part of the system. Solutions
like this, while having some utility, provide only part of the understanding of the system
that is required for a successful design. In most cases, the derived governing equations are
complete enough but the “snapshot” solutions don’t help much with the design process.
There are, in fact, many things that can be done with the equations governing the dynamic
motion of the system. Briefly, they can be used to
1. Find where the bodies in the system would be if the system were at rest. These are the
Equilibrium States.
2. Determine whether the equilibrium states are stable or unstable.
3. Determine how the system behaves for small motions away from a stable equilibrium
state.
4. Determine the response of the system in the time domain through the use of numerical
simulations. This is the most complex type of analysis and, perhaps surprisingly, gives
the least information to the designer until the design has reached the fine tuning phase.
The simulations are the analog of “cut and try” experiments where an unsuccessful result
gives little information on what to change in order to improve the design.
While going through the material presented in this book, you will be concentrating on
very small motions of systems about stable equilibrium states. In doing so, you will see
connections to topics you may have covered in courses on statics, on dynamics, and on
control systems. You will become very familiar with the linearized, differential, equations
of motion for dynamic systems moving around stable equilibrium states and methods for
deriving and solving them. This is the essence of Vibrations.
To get started and as a review of sorts we begin with the dynamic analysis to a relatively
simple system – a bead sliding on a rotating semicircular wire.

Introduction to Mechanical Vibrations, First Edition. Ronald J. Anderson.

© 2020 John Wiley & Sons Ltd. Published 2020 by John Wiley & Sons Ltd.
Companion website: www.wiley.com/go/anderson/introduction-to-vibrations
2 1 The Transition from Dynamics to Vibrations

1.1 Bead on a Wire: The Nonlinear Equations of Motion

First courses on the subject of Dynamics, whether for particles or rigid bodies, are primarily
concerned with teaching the basics of kinematics, free body diagrams, and applications
of Newton’s Laws of Motion. Applying these three concepts sequentially will lead to a
set of simultaneous force and moment balance equations that take account of kinematic
constraints.
There are different ways of approaching these problems. One can use a formal
vector-based approach and we will start with that here because it gives a complete set
of governing equations including solutions for all constraint forces that are required to
enforce kinematic constraints on the motion. A shorthand version of this approach which
may be called an “informal vector approach” is often used in practice and that will be the
second method addressed here. It typically works with two-dimensional views and leads to
the governing equations of motion without necessarily solving for all constraint forces. The
third approach will see the equations of motion derived using Lagrange’s Equations. This
is a work/energy approach that leads to the nonlinear differential equation of motion with
minimal effort on the part of the analyst. The kinematic constraint forces are automatically
eliminated as the governing equations are derived, leaving a designer with no information
about forces acting on elements of the system unless extra work is done to find them.
Lagrange’s Equations are not typically introduced to undergraduate engineers as often as
Newton’s Laws are, so extra effort is made in this chapter to introduce the procedures for
applying Lagrange’s Equations to mechanical systems.
As an example, consider Figure 1.1. The figure shows a small bead with mass, m, sliding
on a frictionless semicircular wire that rotates about a vertical axis with a constant angular
velocity, 𝜔. The wire has radius R. Gravity acts to pull the mass to the bottom of the semicir-
cle while centripetal effects try to move it to the top. The single angular degree of freedom,
𝜃, is sufficient to describe the motion of the bead on the wire.

⇀ Figure 1.1 A bead on a wire.

k ⇀
i
⇀
j
O
R
g
θ m

ω
 1.1 Bead on a Wire: The Nonlinear Equations of Motion 3

1.1.1 Formal Vector Approach using Newton’s Laws

Using the formal vector approach, the first step in the kinematic analysis is to choose a
coordinate system (i.e. a set of unit vectors) that is convenient for expressing the vectors
that will be used. The coordinate system may be fixed or rotating with some known angular
⃗ system shown in Figure 1.1. This is a rotating
velocity. In this case, we will use the (⃗𝚤, ⃗𝚥, k)
⃗
system fixed in the wire so that ⃗𝚤 and k stay in the plane of the wire and ⃗𝚥 is perpendicular
to the plane. Furthermore, ⃗𝚤 and ⃗𝚥 remain horizontal and k⃗ is always vertical. The angular
velocity of the coordinate system is 𝜔 ⃗ = 𝜔k. ⃗
We use the general approach to differentiating vectors, as follows, where ⃗r can be a posi-
tion vector, a velocity vector, an angular momentum vector, or any other vector.
d⃗r ⃗ṙ
= + ⃗ × ⃗r
𝜔 (1.1)
dt ⏟⏟⏟ ⏟⏟⏟
rate of change rate of change
of magnitude of direction
of the vector of the vector
It is important to understand that the angular velocity vector, 𝜔, ⃗ is the absolute angular
velocity of the coordinate system in which the vector, ⃗r , is expressed. There is a danger that
the rate of change of direction terms will be included twice if the angular velocity of the
vector relative to the coordinate system in which it is measured is used instead.
We start the kinematic analysis by locating a fixed point, in this case point O, and writing
an expression for the position vector that locates m with respect to O.
p⃗ m∕O = R sin 𝜃⃗𝚤 − R cos 𝜃 k⃗ (1.2)
The absolute velocity of m is
d
𝑣⃗m = 𝑣⃗O + p⃗ (1.3)
dt m∕O
Then, using Equation 1.1 and recognizing that 𝑣⃗O = 0 since O is a fixed point and that Ṙ = 0
since the radius of a semicircle is constant,
⃗ + 𝜔k⃗ × (R sin 𝜃⃗𝚤 − R cos 𝜃 k)
𝑣⃗m = (R𝜃̇ cos 𝜃⃗𝚤 + R𝜃̇ sin 𝜃 k) ⃗ (1.4)
which can be simplified to
𝑣⃗m = R𝜃̇ cos 𝜃⃗𝚤 + 𝜔R sin 𝜃⃗𝚥 + R𝜃̇ sin 𝜃 k⃗ (1.5)
The absolute acceleration of m is then
d
a⃗ m = 𝑣⃗m = 𝑣⃗̇m + 𝜔k⃗ × 𝑣⃗m (1.6)
dt
which simplifies to
a⃗ m = (R𝜃̈ cos 𝜃 − R𝜃̇ 2 sin 𝜃 − R𝜔2 sin 𝜃)⃗𝚤
+ (2R𝜔𝜃̇ cos 𝜃)⃗𝚥 + (R𝜃̈ sin 𝜃 + R𝜃̇ 2 cos 𝜃)k⃗ (1.7)
Once an expression for the absolute acceleration has been found, the kinematic analysis
is complete and we move on to drawing a Free Body Diagram (FBD). For this example, the
FBD is shown in Figure 1.2.
4 1 The Transition from Dynamics to Vibrations

⇀ Figure 1.2 Free Body Diagram of a bead on a

k ⇀ wire.
i
⇀
j
O
R
g m
θ Nj
NR
mg
ω

Constraints are taken into account when showing the forces acting on the bead. The
forces shown and the rationale behind them are:

• −mgk⃗ = the weight of the body acting vertically downward. This is the effect of gravity.
• Nj⃗𝚥 = one component of the normal force that the wire transmits to the mass. Since ⃗𝚥 is
perpendicular to the plane of the wire, there can be a normal force in that direction.
⃗ R = −NR sin 𝜃⃗𝚤 + NR cos 𝜃 k⃗ = the other component of the normal force. We let it have
• N
an unknown magnitude NR and align it with the radial direction since that direction is
normal to the wire.
• Note that there is no friction force because the system is frictionless. If there were, we
would need to show a friction force acting in the direction that is tangential to the wire.

Once the FBD is complete, we can proceed to write Newton’s Equations of Motion by
simply summing forces in the positive coordinate directions and letting them equal the
mass multiplied by the absolute acceleration in that direction. The result is three scalar
equations as follows
∑
F⃗𝚤 ∶ −NR sin 𝜃 = m (R𝜃̈ cos 𝜃 − R𝜃̇ 2 sin 𝜃 − R𝜔2 sin 𝜃) (1.8)
∑
F⃗𝚥 ∶ Nj = m (2R𝜔𝜃̇ cos 𝜃) (1.9)
∑
Fk⃗ ∶ −mg + NR cos 𝜃 = m (R𝜃̈ sin 𝜃 + R𝜃̇ 2 cos 𝜃) (1.10)

At this point in the majority of undergraduate Dynamics courses we would count the
number of unknowns that we have in the three equations to see if there is sufficient infor-
mation to solve the problem. We would find five unknowns
̇ 𝜃̈
NR , Nj , 𝜃, 𝜃,

and say that we are unable to solve this without further information since we have only three
equations. A typical textbook problem would say, for example, that the mass is released from
 1.1 Bead on a Wire: The Nonlinear Equations of Motion 5

rest (i.e. 𝜃̇ = 0) at a specified angle, 𝜃0 , thereby removing two of the unknowns and letting
you solve for NR , Nj and 𝜃. ̈
This solution gives an instantaneous look at the system that really doesn’t point out the
value of the equations derived. Equations 1.8 through 1.10 do not have five unknowns. They
have two unknown constraint forces, NR and Nj , and a group of variables (𝜃, 𝜃, ̇ 𝜃)
̈ that are
related by differentiation. Rather than counting five unknowns as we did earlier, we should
say that there are three unknowns
̇ 𝜃)
NR , Nj , (𝜃, 𝜃, ̈

and three equations.

We can combine the three equations to eliminate NR and Nj and we will be left with
a single differential equation containing 𝜃, 𝜃,̇ and 𝜃.̈ This nonlinear, ordinary differential
equation is the equation of motion for the system. Given initial conditions for 𝜃 and 𝜃, ̇ we
can solve the equation of motion as a function of time and predict the angle, its derivatives,
and the two normal forces at any time. The solution of nonlinear differential equations is
not a trivial exercise but can be handled fairly easily using numerical techniques.
The equation of motion for this system can be found by multiplying Equation 1.8 by cos 𝜃
and adding the result to Equation 1.10 multiplied by sin 𝜃, giving
mR𝜃̈ − mR𝜔2 sin 𝜃 cos 𝜃 + mg sin 𝜃 = 0 (1.11)
Equation 1.9 is useful only for determining Nj during the motion. An expression for NR
can be found by multiplying Equation 1.8 by sin 𝜃 and subtracting it from Equation 1.10
multiplied by cos 𝜃. As a result, we could solve the differential equation of motion
(Equation 1.11) numerically and always have the ability to predict the two constraint
forces. These forces provide useful design information that is difficult to get from the
methods considered next.

1.1.2 Informal Vector Approach using Newton’s Laws

Here we consider a two-dimensional view of the system as shown in Figure 1.3 and work out
the kinematic expressions for the accelerations from our knowledge of kinematics. There

R
θ an at NR
θ
ac m m

mg

Rsinθ FBD
ω

Figure 1.3 A 2D representation of the bead on a wire.

6 1 The Transition from Dynamics to Vibrations

are three acceleration terms shown. They are a tangential acceleration, at , a normal accel-
eration, an , and a centripetal acceleration, ac . Both at and an are due to the rates of change
of the angle 𝜃. Since the wire has constant radius, R, we can immediately write at = R𝜃̈
and an = R𝜃̇ 2 in the directions shown. Centripetal accelerations are of the form a = 𝜔2 r
and ac arises from the rotation of the wire with constant angular velocity 𝜔. The relevant
radius here is R sin 𝜃 as shown. Therefore ac = 𝜔2 R sin 𝜃 in the direction shown.
The inset in Figure 1.3 shows a FBD of the bead with the gravitational force and radial
normal force being visible in this plane. There is another normal force perpendicular
to the plane that can’t be seen in this view. It is Nj in Figure 1.2 and was shown to be
equal to 2mR𝜔𝜃̇ cos 𝜃 in Equation 1.9. The acceleration in this expression is a Coriolis
acceleration. One needs quite a lot of experience with kinematic analysis to get the correct
form of this term using an informal approach. Thankfully, it is perpendicular to the plane
in which the bead moves relative to the wire, so it never appears in the equation of motion1 .
Summing forces in the vertical and horizontal directions gives
∑
+↑ F ∶ NR cos 𝜃 − mg = man cos 𝜃 + mat sin 𝜃 (1.12)
∑
+← F ∶ NR sin 𝜃 = mac + man sin 𝜃 − mat cos 𝜃 (1.13)
To eliminate the constraining normal force from these two equations, we multiply
Equation 1.12 by sin 𝜃 and Equation 1.13 by cos 𝜃 and subtract the resulting expressions.
The result is
NR (cos 𝜃 sin 𝜃 − sin 𝜃 cos 𝜃) − mg sin 𝜃 =
man (cos 𝜃 sin 𝜃 − sin 𝜃 cos 𝜃) + mat (sin2 𝜃 + cos2 𝜃) − mac cos 𝜃 (1.14)
where it is clear that both NR and man are multiplied by zero and disappear from further
consideration whereas mat is multiplied by a trigonometric identity equal to 1. Simplifying
and substituting the derived kinematic expressions for at and ac gives
mR𝜃̈ − mR𝜔2 sin 𝜃 cos 𝜃 + mg sin 𝜃 = 0 (1.15)
which is the same nonlinear equation of motion (Equation 1.11) found in Subsection 1.1.1.

1.1.3 Lagrange’s Equations of Motion

In this section, we consider the use of Lagrange’s2 Equations of Motion.
Lagrange’s Equations, since they are based on work/energy principles, give the analyst
two distinct advantages when deriving the equations of motion. First, the vector kinematic
analysis is shorter than it is with a direct application of Newton’s Laws since acceleration
vectors need not be found. This is because the kinetic and potential energy expressions can

1 The normal force Nj is what determines the torque that some external mechanism must apply to the wire
in order to enforce the constraint that it rotate with constant angular velocity. The analysis here, like many
dynamic analyses, assumes that torque is available and simply works with the constraint on the angular
velocity.
2 Joseph-Louis Lagrange (1736–1813), an Italian/French mathematician, is well known for his work on
calculus of variations, dynamics, and fluid mechanics. In 1788 Lagrange published the Mécanique
Analytique summarizing all the work done in the field of mechanics since the time of Newton, thereby
transforming mechanics into a branch of mathematical analysis.
 1.1 Bead on a Wire: The Nonlinear Equations of Motion 7

be derived from velocity vectors and position vectors respectively. Secondly, there is no need
to draw free body diagrams for each of the rigid bodies in the system because the forces of
constraint between the bodies do no work and are therefore not required for the analysis.
Of course, there are also disadvantages. The method requires a great deal of differenti-
ation, sometimes of relatively complicated functions. Some analysts prefer the kinematics
of Newton’s method over the differentiation required when using Lagrange’s Equations.
Some point to a lack of physical feeling for problems without free body diagrams as being a
disadvantage of the method. Finally, if the intent of analyzing the dynamics of a system is
to predict loads, which could be carried forward into a structural analysis for instance, the
forces of interaction between bodies are not available from a straightforward application of
Lagrange’s Equations.

1.1.3.1 The Bead on a Wire via Lagrange’s Equations

We consider again the bead on the semicircular wire (Figure 1.1) and derive the equation
of motion using Lagrange’s Equations.
Lagrange’s Equation is:
( )
d 𝜕T 𝜕T 𝜕U
− + = Qq (1.16)
dt 𝜕 q̇ 𝜕q 𝜕q
where:
• T = the total kinetic energy of the system
• U = the total potential energy of the system
• q = a generalized coordinate
• q̇ = the time derivative of q
• Qq = the generalized force corresponding to a variation of q
We first determine the kinetic energy of the system. This requires that we have an expres-
sion for the absolute velocity of the mass. This was done previously and the result, from
Equation 1.5, is
𝑣⃗m = R𝜃̇ cos 𝜃⃗𝚤 + 𝜔R sin 𝜃⃗𝚥 + R𝜃̇ sin 𝜃 k⃗ (1.17)
The kinetic energy of the system is then
1
T= m (𝑣⃗m ⋅ 𝑣⃗m ) (1.18)
2
which becomes, after substitution of Equation 1.17 and some simplification,
1
T= mR2 (𝜃̇ 2 + 𝜔2 sin2 𝜃) (1.19)
2
Alternatively, using the informal approach and referring to Figure 1.3, we can see that
there will be a component of velocity equal to R𝜃̇ tangent to the wire and another component
equal to 𝜔R sin 𝜃 perpendicular to the wire and into the page. These two components are
mutually perpendicular so we can write, by applying Pythagoras’ theorem,
1 2 1
T= m𝑣 = m(R2 𝜃̇ 2 + 𝜔2 R2 sin2 𝜃) (1.20)
2 2
After factoring R2 out of the brackets, this becomes exactly the same expression we had in
Equation 1.19.
Another Random Scribd Document
with Unrelated Content
 Niiden, jotka väittävät, että Jehova kuudentuhannen vuoden
kuluessa on koettanut kääntää maailmaa ja aina epäonnistunut,
täytyy huomata miten vaikeata on sovittaa tällaisia mielipiteitä
Raamatun vakuutuksen kanssa, että kaikki Jumalan aikomukset
tulevat täyttymään, sekä että hänen sanansa eivät tule tyhjänä
palaamaan, vaan on se menestyvä, jota varten se on lähetetty. (Jes.
55: 11.) Se, että maailma ei vielä ole kääntynyt, ja että Herran tunto
ei vielä täytä maata, todistaa sen, ettei sitä vielä ole lähetetty siinä
tarkotuksessa.

Tämä vie kahteen eri ajatukseen, jotka vuosisatoja ovat erottaneet

kristityt toisistaan, nimittäin valintaan ja vapaaseen armoon. Ei
ainoakaan raamatuntutkija kiellä, etteikö näillä näennäisesti
vastakkaisilla opeilla olisi tukea Raamatussa. Tämä seikka täytyy
johtaa meidät heti otaksumaan, että molemmat tavalla tai toisella
täytyvät olla tosia; mutta millään muulla tavalla ei niitä voi yhdistää
kuin ottamalla huomioon taivaallisen lain, järjestyksen, sekä
"jakamalla oikein totuuden sanaa" tämän aineen suhteen. Tämä
järjestys, sellaisena kuin se on esitetty aikakausien suunnitelmassa,
on, jos se otetaan varteen, selvästi osottava, että nykyisinä ja
menneinä aikajaksoina on valintaa tapahtunut, mutta tämän
vastakohta on niin kutsuttu vapaa armo, Jumalan armonosotus
maailmaa kohtaan ylimalkaan tuhatvuotiskautena. Jos pitää
muistissa aikakausien ja hallituksien eroavat piirteet, joista me
teimme esityksen eräässä edellisistä luvuista, ja kaikki ne paikat,
jotka tarkottavat valtaa ja vapaata armoa, tutkitaan ja asetetaan
oikeaan aikaan, niin huomataan, että kaikki ne, jotka käsittelevät
valintaa, koskevat nykyisiä ja menneitä ajanjaksoja, kun sitävastoin
ne, jotka opettavat vapaata armoa, täysin soveltuvat lähinnä
tulevaan aikakauteen.
 Raamatun opin mukaan ei valinta kuitenkaan ole mielivaltaista
pakottamista tai välttämätön kohtalo, kuten sen puolustajat
tavallisesti uskovat ja opettavat, vaan tapahtuu valinta
kelvollisuuteen ja sopivaisuuteen nähden Jumalan erityistä tarkotusta
varten, tätä varten järjestetyn aikakauden kuluessa.

Vapaan armon oppi, jota arminiaanit puolustavat, on paljon

suurempi Jumalan armon ilmaus, kuin mitä sen innokkaimmat
puolustajat koskaan ovat opettaneet Jumalan armo tai suosio
Kristuksessa on aina vapaa siinä merkityksessä, että se on
ansaitsematon; mutta aina ihmisen syntiinlankeemisesta nykyaikaan
asti ovat Jumalan armonosotukset rajottuneet määrättyihin yksityisiin
henkilöihin, kansoihin ja luokkiin, kun sitävastoin tulevana
aikakautena kutsutaan koko maailma osallisiksi niihin
suosionosotuksiin sellaisilla ehdoilla, kun silloin kaikille tarjotaan ja
ilmotetaan, ja kuka tahtoo saa silloin tulla juomaan elämän lähteestä
ilmaiseksi. — Ilm. 22: 17.

Jos me luomme katsauksen taaksepäin, niin huomaamme, että

Aabraham ja muutamat hänen jälkeläisistään valittiin niiksi
välikappaleiksi, joiden kautta luvattu siemen, joka oli siunaava maan
kaikkia sukukuntia, oli tuleva. (Gal. 3: 29.) Me huomaamme myöskin
Israelin valitsemisessa kaikkien kansojen keskuudesta Jumalan
tarkotuksen olleen esikuvauksellisesti osottaa, miten tuo suuri työ
maailman hyväksi oli tapahtuva. Sen vapautus Egyptistä, sen
Kaanaan maa, sen eri liitot, sen lait, sen uhrit syntien tähden velan
poistamiseksi ja kansan puhdistamiseksi sekä sen papisto tämän
kaiken toimeenpanemista varten — kaikki tämä esitti pienoiskoossa
ja esikuvauksellisesti todellista papistoa ja todellisia uhreja
ihmismaailman puhdistamiseksi. Jumala sanoi, puhuen kansalle:
"Kaikkien sukukuntien keskuudessa maan päällä olen minä
ainoastaan teistä pitänyt erityistä huolta." (Am. 3: 2.) Ainoastaan
tämän kansan Jumala tunsi, kunnes Kristus tuli, niin vieläpä
jälkeenkin päin, sillä hänen toimintansa rajottui heihin, eikä hän
sallinut oppilaittensa mennä toisten luo — sanoen, kun hän lähetti
heidät: "Älkää lähtekö pakanain luo älkääkä menkö mihinkään
samarealaisten kaupunkiin." Minkätähden niin, Herra? Koska selittää
hän, "minua ei ole lähetetty muiden kuin Israelin huoneen
kadonneiden lammasten luo." (Matt. 10: 5, 6; 15: 24.) Heitä varten
omisti hän koko aikansa aina kuolemaan asti, ja siellä teki hän
ensimäisen työnsä maailman hyväksi, ensimäisen sovellutuksen
vapaasta ja rajattomasta ylitsevuotavasta armosta, joka "aikanaan"
on todellakin tuleva siunaukseksi kaikille.

Tätä Jumalan suuremmoisinta lahjaa ei ole rajotettu kansaan eikä

luokkaan nähden. Se ei ollut ainoastaan Israelia varten, vaan koko
maailmaa varten, sillä Jumalan armosta maistoi Jeesus Kristus
kuoleman kaikkien puolesta. — Hebr. 2: 9.

Ja nytkin, evankeliumin aikana, tapahtuu armon valinta

määrätyssä tarkotuksessa. Muutamia osia maailmaa suosii
evankeliumi (joka saarnataan vapaasti kaikille, jotka kuulevat)
enemmän kuin toisia. Luo silmäys maailmankarttaan ja katso, miten
pientä osaa Kristuksen evankeliumi huomatummassa määrässä
valaisee tai siunaa. Vertaa itseäsi etuoikeuksinesi ja tietoinesi niiden
miljoonien kanssa, jotka tänä päivänä ovat pakanuuden pimeydessä,
jotka eivät koskaan ole kuulleet kutsumusta eivätkä siis ole olleet
kutsuttuja. Kun kutsuttu joukko (kutsuttu Jumalan lapsiksi, Jumalan
perillisiksi ja Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme
kanssaperillisiksi, ja jotka ovat tehneet kutsumisensa ja valintansa
varmaksi) on täysilukuinen, silloin on Jumalan suunnitelma maailman
pelastamiseksi oleva vasta alussaan.
 Vasta sitten kun se on valittu, kehitetty ja korotettu valtaan, on
siemen rikkipolkeva käärmeen pään. "Ja rauhan Jumala on pian
ruhjova Saatanan teidän jalkainne alle." (Room. 16: 20; 1 Moos. 3:
15.) Evankeelinen aikakausi tekee siveän neitseen, uskollisen
seurakunnan valmiiksi tulevalle yljälleen. Ja aikakauden lopussa, kun
hän on "valmistanut itsensä" (Ilm. 19: 7); tulee ylkä, ja ne, jotka
ovat valmiit, menevät hänen kanssansa häihin — toinen Aadam ja
toinen Eeva tulevat yhdeksi, ja niin alkaa ihana
ennalleenasettamistyö. Tulevana hallituskautena, uudessa maassa ja
uudessa taivaassa, ei seurakunta ole enään kihlattu neitsyt, vaan
morsian, ja silloin "henki ja morsian sanovat: Tule! Ja joka kuulee,
sanokoon: Tule! Ja joka janoo, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon
lahjaksi elämän vettä." — Ilm. 22: 17.

Evankeelinen aikakausi ei läheskään lopeta seurakunnan tehtävää.

Se on ainoastaan tarpeellinen valmistus suurta tulevaisuustyötä
varten. Tämän luvatun ja tulevan siunauksen tähden huokaa koko
luomakunta yhteisesti ja on synnytystuskissa aina tähän asti,
odottaen Jumalan lasten ilmestymistä. (Room. 8: 22, 19.) Siunattu
totuus on, että vapaa armo täydellisemmässä määrässä on Isämme
suunnitelmassa varattu ei ainoastaan eläville, vaan myöskin niille,
jotka ovat kuolleet. Tämä armo on tuo siunattu tilaisuus tulevana
aikakautena.

Löytyy niitä, jotka voivat nähdä jotakin niistä siunauksista, joiden

aika tulee Herran toisessa tulemisessa, ja jotka jossain määrin
käsittävät sen tosiasian merkityksen, että Herra tulee, jotta hän
jakaisi sen suuren siunauksen, jonka hän kuolemallaan osti, mutta
eivät kuitenkaan kykene näkemään tuota viimeistä totuutta, että
niillä, jotka ovat haudoissaan on yhtä paljon toiveita Messiaksen
ihanan hallituksen suhteen, kuin niillä, jotka tänä aikakautena eivät
ole niin täydellisessä katoavaisuuden orjuudessa — kuolemassa. Niin
varmasti kuin Jeesus kuoli kaikkien puolesta, niin täytyy myös
kaikkien saada ne siunaukset ja tilaisuudet, jotka hän osti omalla
kalliilla verellään. Tämän tähden me odotamme, että
tuhatvuotiskautena kaikki ne tulevat siunatuiksi, jotka ovat
haudoissaan, samoin kuin ne, jotka eivät ole niissä; ja tähän me
löydämme runsaita todistuksia, jos katsomme syvemmältä Herran
todistukseen asiassa. Niitä jotka ovat haudoissa, kutsutaan "toivon
vangeiksi" sen perustuksella, mitä Jumalan suunnitelmassa on
heidän vapauttamisekseen.

Lasketaan, että noin sata neljäkymmentä kolmetuhatta miljoonaa

ihmistä on elänyt maan päällä niinä kuutenatuhantena vuotena,
jotka ovat kuluneet Aadamin luomisesta. Vapaamielisin laskelma,
joka mahdollisesti voitaisiin tehdä, osottaisi, ettei näistä edes
tuhatmiljoonaa olisi Jumalan pyhiä. Tämä aulis laskelma antaisi
jäännökseksi tuon äärettömän suuren luvun, sata neljäkymmentä
kaksituhatta miljoonaa (142,000,000,000), jotka menivät kuolemaan
uskomatta ja toivomatta siihen ainoaan nimeen, joka taivaan alla tai
ihmisten keskuudessa on annettu, ja jossa meidän tulee pelastua.
Niin, suurin enemmistö näistä ei koskaan ole tietänyt eli kuullut
Jeesuksesta, eikä he ole voineet uskoa häneen, josta eivät ole
kuulleet. Me kysymme: mitä on tullut tästä äärettömän suuresta
joukosta, josta numerot antavat aivan riittämättömän käsityksen?
Mikä on ja mikä tulee olemaan heidän tilansa? Eikö Jumala ole
järjestänyt mitään toimenpidettä heitä varten, joiden tilan ja
olosuhteet hän on täytynyt ennakolta nähdä? Tai onko hän maailman
perustamisesta asti tehnyt kurjan säälimättömän järjestelmän heidän
toivotonta ikuista vaivaamistaan varten, kuten useat hänen
lapsistaan väittävät? Tai onko hänellä suunnitelmansa korkeudessa ja
syvyydessä ja pituudessa ja leveydessä vielä varattu tilaisuus, jotta
kaikki tulisivat tuntemaan tuon ainoan nimen ja kuuliaisina,
mukautuen ehtoihin, saisivat nauttia ikuisesti kestävää elämää?

Näihin kysymyksiin, joita jokainen ajatteleva kristitty tekee

itselleen, ja joille hän toivoo totuuden mukaista selitystä, joka on
sopusoinnussa Jehovan luonteen kanssa, annetaan monenlaisia
vastauksia.

Ateismi (se, joka kieltää Jumalan olemassaolon) vastaa: "Kuolleet

ovat ijankaikkisesti kuolleet; ei löydy mitään tämän jälkeen; he eivät
koskaan tule jälleen elämään."

Kalvinismi vastaa: "Heitä ei ole valittu pelastukseen. Jumala on

ennakolta määrännyt heidät kadotukseen — ikuiseen helvettiin — ja
siellä ovat he nyt, väännellen tuskissaan, ja sinne jäävät he
ijankaikkisesti, ilman toivoa."

Arminianismi vastaa: "Me uskomme, että Jumala antaa monelle

anteeksi heidän tietämättömyytensä nojalla. Ne, jotka ovat tehneet
niin hyvin kuin ovat voineet, ovat varmat osuudestaan
'esikoisseurakuntaan', joskaan he eivät koskaan ole kuulleet
puhuttavan Jeesuksesta."

Tähän mielipiteeseen liittyvät useimmat kristityt kaikista

seurakunnista (joskin muutamien uskontunnustus on päinvastainen),
koska heistä kaikki muut käsitykset tuntuvat olevan ristiriidassa
Jumalan vanhurskauden kanssa. Mutta antaako Raamattu tukea tälle
viimeiselle mielipiteelle? Opettaako se, että tietämättömyys on
pelastuksen perustus? Ei, ainoa pelastuksen perustus, joka
Raamatussa mainitaan, on usko Kristukseen Lunastajaamme ja
Herraamme. "Armosta te olette pelastetut uskon kautta." (Ef. 2: 8.)
Vanhurskauttaminen uskon kautta on koko kristillisen järjestelmän
pohjana. Kysymykseen: Mitä tulee minun tehdä, jotta pelastuisin?
vastaavat apostolit: "Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen." "Ei ole
taivaan alla muuta nimeä, ihmisille annettu, jossa meidän on
pelastuminen". (Ap. t. 4: 12), ja "jokainen, joka avuksi huutaa
Herran nimeä, on pelastuva". — Room. 10: 13.

Mutta Paavali todistaa, että täytyy kuulla evankeliumia, ennenkuin

voi uskoa, sanoen: "Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon
eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole
kuulleet?" — Room. 10: 14.

Muutamat väittävät, että Paavali opettaa, että tietämättömyys on

pelastava ihmisiä, kun hän sanoo, että "Pakanat, joilla ei ole lakia,…
ovat itselleen lakina". (Room. 2: 14.) He päättävät, että se laki jota
heidän omantuntonsa vaati, riittää vanhurskauttamaan heidät. Mutta
nämä käsittävät väärin Paavalin. Hän väittää vaan, että koko
maailma on rikoksellinen Jumalan edessä (Room. 3: 19), että
pakanat, joilla ei ollut kirjotettua lakia, tuomittiin kadotukseen, eikä
tehty vanhurskaiksi omantunnon valon kautta, joka, joko se puolusti
heitä tai syytti heitä, todisti, että he olivat epätäydellisiä ja
arvottomia elämään, samoinkuin juutalaiset, joilla oli kirjotettu laki,
sen kautta tuomittiin kadotukseen, "sillä lain kautta tulee synnin
tunto" (Room. 3: 20.) Juutalaisille annettu laki ilmaisi heidän
heikkoutensa ja oli aiottu näyttämään heille, että he olivat
kykenemättömät vanhurskauttamaan itseänsä Jumalan edessä, sillä
"ei yksikään liha voi lain töillä vanhurskautua hänen [Jumalan]
edessään". Kirjotettu laki tuomitsi juutalaiset kadotukseen, ja
pakanat omistivat riittävästi omantunnon valoa tuomitsemaan heidät
kadotukseen; ja siten on jokaisen suu tukittu vaatimasta oikeutta
elää, ja niin on koko maailma syyllinen Jumalan edessä.
 Muistaen Jaakobin sanoja (2: 10), että se, joka pitää koko lain,
mutta rikkoo yhdessä, on vikapää kaikessa eikä voi vaatia mitään
lain liitossa luvattua siunausta, me käsitämme, ettei todellakaan "ole
ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan". (Room. 3: 10.) Ja siten sulkee
Raamattu kaikki muut toivon ovet paitsi yhden, osottaessaan, ettei
ainoakaan kadotukseen tuomituista kykene vakuuttamaan itselleen
elämää ansiollisten töitten kautta, sekä ettei kenenkään kannata
vedota tietämättömyyteen pelastuksen perustuksena.
Tietämättömyys ei oikeuta ketään uskon ja kuuliaisuuden palkintoon.

Monta kristittyä, jotka eivät voi uskoa, että niin monta miljoonaa
tietämätöntä lasta ja pakanaa joutuisi ijankaikkiseen kadotukseen
(joka heidän oppinsa mukaan merkitsee, että heidät lähetetään
ijankaikkiseen ja toivottomaan piinaamispaikkaan), väittävät ja
pitävät Raamatun lausunnoista huolimatta kiinni siitä, että Jumala ei
tule tuomitsemaan tietämättömiä kadotukseen. Me ihailemme heidän
lämminsydämistä vapaamielisyyttään ja korkeaa ajatustaan Jumalan
hyvyydestä, mutta me varotamme heitä liian pikaisesti hylkäämään
tai sivuuttamaan Raamatun esityksen. Jumalalla on siunaus kaikkia
varten paremmalla tavalla kuin tietämättömyyden kautta.

Mutta toimivatko nämä sopusoinnussa lausutun uskonsa kanssa?

Eivät, joskin he tunnustavat uskovansa, että tietämättömät
pelastetaan tietämättömyytensä perustuksella, niin jatkavat he
lähetyssaarnaajain lähettämistä pakanain luokse monen arvokkaan
elämän ja miljoonien markkojen kustannuksella. Jos kaikki tai edes
puolet heistä pelastuisi tietämättömyyden perustuksella, niin tehdään
heille eittämätöntä vahinkoa lähettämällä lähetyssaarnaajia, jotka
opettavat heille Kristuksesta, sillä ainoastaan yksi tuhannesta uskoo,
kun lähetyssaarnaajat tulevat hänen luoksensa. Jos tämä käsitys olisi
oikea, niin olisi paljon parempi antaa heidän olla
tietämättömyydessä, sillä silloin paljon suurempi osa pelastuisi. Jos
me jatkamme samaa ajatusta, emmekö voi silloin tulla siihen
tulokseen, että jos Jumala olisi jättänyt kaikki tietämättömyyteen,
niin olisivat kaikki pelastuneet? Siinä tapauksessa olisi Kristuksen
tuleminen ja kuolema ollut hyödytön, apostolien ja pyhien saarna, ja
kärsiminen olisi ollut turhaa, ja niin kutsuttu evankeliumi sisältäisi
hyvien uutisten asemasta hyvin huonoja uutisia. Vielä suuremmassa
määrässä mahdotonta ja järjetöntä on, kun sellaiset lähettävät
lähetyssaarnaajia pakanain luokse, jotka suosivat kalviinilaista tai
fatalistista käsitystä armonvalitsemisen suhteen. Tämän opin
mukaan on jokaisen yksityisen henkilön ikuinen kohtalo
järkähtämättömästi määrätty, ennenkuin hän on syntynyt.

Mutta Raamattu, joka on täynnä lähetyshenkeä, ei opeta, että

löytyy eri teitä pelastukseen — tie uskon kautta, toinen töitten
kautta ja vielä jokunen tietämättömyyden kautta. Raamattu ei
myöskään opeta tuota Jumalaa häpäisevää ennakolta määräämistä.
Mutta kun se opettaa, että kaikki muut toivon ovet sukukunnalle
ovat suletut, niin avaa se sitäkin laveammaksi yhden oven, tuon
ainoan oven, ja huutaa, että jokainen, joka tahtoo, menköön sisälle
elämään. Ja se näyttää, että kaikki ne, jotka nyt eivät näe eivätkä
osaa arvostella tuota siunattua etua saada mennä sisälle, tulevat
aikanaan saamaan täyden tiedon siitä ja kyvyn arvostella sitä. Ainoa
tapa, jolla kirottu sukukunta saa ja voi tulla Jumalan luo, ei ole
ansiokkaissa töissä, eikä tietämättömyydessä, vaan uskossa
Jeesuksen kalliiseen vereen, joka ottaa pois maailman synnin. (1
Piet. 1: 19; Joh. 1: 29.) Tämä on evankeliumia, tuota hyvää
sanomaa suuresta ilosta, joka "on tuleva kaikelle kansalle."

Olettakaamme, että me katsomme näitä asioita siten, kuin Jumala

ne meille kertoo, jättäen hänen luonteensa kirkastamisen hänelle
itselleen. Kysykäämme: Mitä on tullut noista sadasta
neljästäkymmenestä kahdestatuhannesta miljoonasta?

Joskaan emme tietäisi mitä heistä on tullut, niin voimme olla

varmat, etteivät he nyt ole missään kärsimisen tilassa. Sillä Raamattu
ei opeta ainoastaan sitä, että täysi palkinto jaetaan seurakunnalle
vasta Kristuksen tulemisessa, jolloin hän maksaa jokaiselle (Matt. 16:
27), vaan myös, että pahat saavat silloin rangastuksensa. Oli heidän
tilansa nykyään mikä tahansa, niin ei se ainakaan voi olla heidän
täydellinen kostonsa; sillä Pietari sanoo, että Herra tietää "kätkeä
pahat rankasemista varten tuomiopäivään asti" (2 Piet. 2: 9); ja sen
hän on myös tekevä.

Mutta sellainen ajatus, että niin monet meidän

kanssaihmisistämme kadotettaisiin, koska heiltä on puuttunut sitä
tietoa, mikä on tarpeellinen pelastumista varten, olisi todellakin
surullinen jokaiselle, jolla on kipinäkin rakkautta tai osanottoa.
Sitäpaitsi on lukuisia raamatunpaikkoja, jotka näyttävät
mahdottomilta sovelluttaa tämän kaiken kanssa. Katsokaamme: Jos
ajattelemme, että menneenä ja nykyisenä aikana on ollut ainoa
mahdollinen tilaisuus ja me sivuutamme kaiken toivon
ennalleenasettamisesta tulevana aikakautena, niin kuinka
ymmärrämme sellaisia sanoja kuin nämät ovat: "Jumala on rakkaus"
ja "Niin rakasti Jumala maailmaa, että hän antoi ainosyntyisen
Poikansa, jotta jokainen häneen uskova ei hukkuisi." (1 Joh. 4: 8;
Joh. 3: 16.) Eikö näytä siltä, että jos Jumala rakasti maailmaa näin
suuresti, niin voi hän keksiä keinoja ei ainoastaan uskovien
pelastamista varten, vaan myöskin järjestää asiat niin, että kaikki
voisivat kuulla, ja sillä tavoin pelastua?
 Kun me jälleen luemme: "Tämä oli totinen valo, joka valistaa
jokaisen ihmisen, joka tulee maailmaan" (Joh. 1: 9), niin sanoo
meidän huomiomme: Ei ole niin, jokainen ihminen ei ole saanut
valistusta; me emme voi nähdä, että Herra olisi valistanut muita kuin
joitakuita harvoja maan tuhansista miljooneista. Eipä edes tänä
valistuksen aikakautena miljoonissa pakanoissa näy jälkeäkään
tällaisesta valistuksesta. Samanlaisessa asemassa kuolivat
sodomalaiset ja toiset suuret joukot kuluneina aikakausina.

Me luemme, että Jeesus Kristus Jumalan armosta maistoi

kuoleman "kaikkien puolesta". (Hebr. 2: 9.) Mutta jos hän kärsi
kuoleman sadan neljänkymmenen kolmentuhannen miljoonan
puolesta, ja jostakin syystä uhri vaikutti ainoastaan viiteentuhanteen
miljoonaan, niin oli kai lunastus verrattain epäonnistunut työ? Eikö
apostoli näin ollen sano liian paljon? Kun me jälleen luemme: Katso,
minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle
(Luuk. 2: 10), ja kun me katsoen ympärillemme huomaamme, että
tämä on ollut ainoastaan "pienelle laumalle" iloinen uutinen eikä
kaikelle kansalle, niin emmekö silloin ihmettelisi ja kysyisi: missähän
määrin enkelit liiottelivat julistuksen hyvyyttä ja laajakantoisuutta ja
arvostelivat suuremmaksi sen työn merkityksen, jonka Messias,
jonka syntymisen he ilmoittivat, oli tekevä.

Toinen esitys kuuluu: "Yksi on Jumala, yksi myös välittäjä Jumalan

ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä
lunnaiksi kaikkien edestä". (1 Tim. 2: 5, 6.) Lunastushinta kaikkienko
puolesta? Jos niin on, niin minkätähden ei kaikilla olisi jotakin hyötyä
Kristuksen kuolemasta? Minkätähden eivät kaikki tulisi totuuden
tuntoon, jotta he voisivat uskoa?
 Kuinka pimeiltä, kuinka katkonaisilta tuntuvatkaan nämä lauseet
ilman avainta, mutta kun me löydämme Jumalan suunnitelman
avaimen, niin selittävät nämä lauseet kauttaaltaan: "Jumala on
rakkaus." Tämä avain löytyy äsken mainitun raamatunlauseen
jälkimmäisessä osassa — "joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien
puolesta, josta todistus oikeina aikoinaan oli annettava. Jumalalla on
aikansa kaikkea varten. Hän olisi voinut vakuuttaa tämän heille
heidän kuluneessa elämässään; mutta se, ettei hän niin tehnyt,
todistaa, että heidän aikansa täytyy olla tulevaisuudessa. Niille, jotka
tulevat kuulumaan seurakuntaan, Kristuksen Morsiameen, ja jotka
jakavat valtakunnan kunnian, on nykyinen aika tuo "sovelias aika",
kuulemista varten, ja sillä, jolla nyt on korvat kuulla, hän kuulkoon ja
ottakoon vaarin, ja hän on tuleva siunatuksi sen mukaan. Joskin
Jeesus maksoi lunastushinnan meidän puolestamme, ennenkuin me
synnyimme, niin meidän aikamme kuulla siitä puhuttavan tuli vasta
monta vuotta sen jälkeen, ja ainoastaan sen oikea käsittäminen toi
edesvastuun siinä määrin kuin meillä oli lahjoja ja käsitystä. Sama
perusajatus koskee kaikkia: kun Jumalan "aika" tulee, niin
vakuutetaan se kaikille, ja jokaisella on silloin oleva mahdollisuus
uskoa ja tulla siunatuksi sen kautta.

Se ajatus on vallalla, että kaikki koetteleminen loppuu kuolemassa;

mutta ei ainoakaan Raamatun paikka opeta tätä, ja kaikki edellä
kosketellut Raamatun paikat olisivat sisällyksettömiä ja vielä
pahempiakin, jos maailman tietämättömien joukkojen kaikki toivo
loppuisi kuolemassa. Se Raamatun paikka, joka ensi sijassa esitetään
tämän yleisesti suositun ajatuksen todistamiseksi, on "Kuhunka
paikkaan puu kaatuu, siinä sen oleman pitää". (Saarn. 11: 3.) Jos
tämä jotenkin tarkottaa ihmisen tulevaisuutta, niin ilmottaa se, että
mikä hänen tilansa lieneekin, kun hän joutuu hautaan, niin ei mitään
muutosta tapahdu ennenkuin hänet sieltä herätetään. Tätä opettavat
poikkeuksetta kaikki Raamatun paikat, jotka koskettelevat tätä
ainetta, kuten me edempänä tulemme osottamaan. Koska Jumalan
tarkotus ei ole pelastaa ihmisiä tietämättömyyden perustuksella,
vaan hän "tahtoo, että kaikki ihmiset… tulisivat totuuden tuntemaan"
(1 Tim. 2: 4), ja koska ihmissuvun enemmistö on kuollut
tietämättömyydessä, ja koska "haudassa… ei ole työtä, taitoa,
ymmärrystä tai viisautta" (Saarn. 9: 10), niin on Jumala valmistanut
kuolleille tilaisuuden nousta ylös, jotta he saisivat tiedon, uskon ja
pelastuksen. Sentähden on hänen suunnitelmansa, että "niinkuin
kaikki kuolevat Aadamissa, samoin myös kaikki tehdään eläviksi
Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan" — evankeelinen
seurakunta, morsian, Kristuksen ruumis ensin, sitten
tuhatvuotiskautena, kaikki ne, jotka tulevat hänen omikseen hänen
tuhatvuotisessa läsnäolossaan (väärin käännetty tulemisessaan),
Herran määräämänä aikana, jolloin kaikki, pienimmästä suurimpaan,
tulevat tuntemaan hänet. — 1 Kor. 15: 22.

Niinkuin kuolema tuli ensimäisen Aadamin kautta, niin tulee elämä

Kristuksen, toisen Aadamin kautta. Kaikki, mitä ihmiskunta kadotti
ensimäisen Aadamin kautta, tulee ennalleenasetettavaksi toisen
Aadamin kautta. Elämään herätettynä on jokaisella se etu, että
hänellä on kokemusta pahasta, mikä tieto puuttui Aadamilta, ja
tulevat ne, jotka kiitollisina ottavat vastaan lunastuksen Jumalan
lahjana, edelleen elämään ijankaikkisesti alkuperäisen ehdon
mukaan, joka on kuuliaisuus Jumalaa kohtaan. Täydellistä
kuuliaisuutta vaaditaan ja täydellinen kyky annetaan
Rauhanruhtinaan vanhurskaana hallituskautena.

Tästä johtuu, että me voimme käyttää toista lausetta, jonka

tavallisesti kaikki muut paitsi universalistit sivuuttavat, ja joskaan
emme ole universalisteja, niin pidämme kuitenkin oikeutenamme
saada sitä käyttää, siihen uskoa ja iloita jokaisesta Jumalan sanan
todistuksesta. Tämä on: "Me olemme panneet toivomme elävään
Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin
uskovaisten." (1 Tim. 4: 10.) Jumala tahtoo pelastaa kaikkia ihmisiä,
mutta hän ei ("täydellisesti") pelasta erityisesti muita kuin niitä, jotka
tulevat hänen luoksensa Kristuksen kautta. Jumala ei pelasta ihmisiä
siten, että se olisi ristiriidassa heidän vapaan valintansa kanssa tai
tekisi sen tyhjäksi ja antaisi heille vastoin tahtoaan elämän: Minä
olen asettanut eteesi elämän ja kuoleman… Niin valitse elämä, jotta
sinä ja siemenesi eläisitte.

Simeon esitti nämä pelastuksen kaksi eri puolta sanoen: "Silmäni

ovat nähneet pelastuksesi, jonka olet valmistanut… valoksi, joka on
ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille." [todellisille
israelilaisille]. Tämä on sopusoinnussa apostolin selityksen kanssa,
että se tosiasia, että Jeesus antoi itsensä lunastushinnaksi kaikkien
puolesta, oli kaikille aikanaan julistettava. Tämä tulee kaikille
ihmisille heidän uskostaan tai tahdostaan huolimatta. Tämä iloinen
sanoma vapahtajasta tulee olemaan kaikelle kansalle (Luuk. 2: 10,
11), mutta erityinen pelastus synnistä ja kuolemasta tulee
ainoastaan hänen kansalleen (Matt. 1: 21) — niille, jotka uskovat
häneen — sillä me luemme, että Jumalan viha pysyy niiden päällä,
jotka eivät usko. — Joh. 3: 36.

Me näemme siis, että yleinen pelastus, joka on tuleva jokaisen

olion osaksi, on valoa totisesta valosta ja tilaisuus valita elämä. Ja
kun suurin osa sukukunnasta on haudassa, niin on välttämätöntä
kutsua ne sieltä pois, jotta heille voitaisiin julistaa tuo iloinen sanoma
pelastuksesta. Me näemme myös, että se erityinen pelastus, jota
uskovaiset nyt toivossa nauttivat (Room. 8: 24), ja jonka todellisuus
myöskin tuhatvuotiskautena on ilmenevä niille, jotka "sinä päivänä…
uskovat", on täydellinen vapautus synnin ja kuoleman orjuudesta
Jumalan lasten ihanaan vapauteen. Mutta kaikkien näiden
siunausten saavuttaminen riippuu sydämen kuuliaisuudesta
Kristuksen valtakunnan laille ja nopeus, jolla täydellisyys
saavutetaan, on osottava rakkauden suuruuden kuningasta ja hänen
rakkaudenlakiansa kohtaan. Jos joku, jonka totuuden valo on vienyt
Jumalan rakkauden tuntemiseen ja ennalleenasettanut (joko
todellisuudessa tai uskossa) inhimilliseen täydellisyyteen, tulee
"pelkuriksi" ja "vetäytyy pois" (Hebr. 10: 38, 39), niin tulee hänen
yhdessä epäuskoisten kanssa (Ilm. 21: 8) hävitettäväksi kansasta.
(Ap. t. 3: 23.) Tämä on toinen kuolema.

Täten me näemme, että kaikki tähän asti vaikeasti ratkaistut

lauseet saavat selityksensä näissä sanoissa: "josta aikanaan oli
todistettava". Aikanaan tulee hyviä uutisia "suuresta ilosta" "kaikelle
kansalle". Ja millään muulla tavalla ei näitä Raamatun paikkoja voida
oikein sovelluttaa. Room. 5: 18, 19 jatkaa Paavali erityisellä painolla
tätä todistelua. Hän lausuu, että samoin kuin Aadamin lankeemuksen
perustuksella kaikki ihmiset tuomittiin kuolemaan, niin on myös
Kristuksen vanhurskaus ja kuuliaisuus aina kuolemaan asti tullut
vanhurskauttamisen perustukseksi, ja samoin kuin kaikki menettivät
elämän ensimäisessä Aadamissa, niin voivat kaikki,
henkilökohtaisesta arvottomuudesta huolimatta, saada elämän
vastaanottamalla toisen Aadamin.

Pietari sanoo meille, että Jumala on ammoisista ajoista asti

puhunut ennalleenasettamisesta kaikkien pyhien profeettainsa suun
kautta. (Ap. t. 3: 19—20.) Kaikki opettavat sitä. Hesekiel sanoo
laaksosta, jossa hän näki kuivaneet luut: "Nämä luut, ne ovat kaikki
Israelin lapsia." Ja Jumala sanoo Israelille: "Katso, minä avaan teidän
hautanne ja tahdon tuoda teidät, minun kansani, sieltä ulos, ja
saattaa teidät Israelin maahan. Ja teidän pitää tietämän, että minä
olen Herra, koska minä olen teidän hautanne avannut, ja teidät,
minun kansani, sieltä tuonut ulos. Ja minä tahdon antaa minun
henkeni teihin, että te jälleen virkoatte eloon, ja tahdon antaa teidän
asua maassanne; ja teidän pitää ymmärtämän, että minä Herra, olen
sen puhunut, ja minä myös sen teen, sanoo Herra." — Hes. 37: 11—
14.

Tämän kanssa pitävät yhtä Paavalin sanat (Room. 11: 25, 26). —
"Paatumus on osaksi Israelia kohdannut, kunnes täysi luku
[pakanoista valittu joukko, Kristuksen morsian] on mennyt sisälle. Ja
niin koko Israel on pelastuva", tai pääsevä takasin hyljätystä
asemastaan. Sillä "ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on
ennen tuntenut". (V. 2.) He ovat olleet erotetut hänen suosiostaan
Kristuksen morsianta valittaessa, mutta pääsevät entiseen
asemaansa, kun tämä työ on valmis. (V. 28—33). Profeettain
esitykset ovat täynnä vakuutuksia siitä, miten Jumala on istuttavat
heidät jälleen, jolloin heitä ei enään revitä pois maastaan. "Näin
sanoo Herra Israelin Jumala:… minä tahdon armollisesti katsoa
heidän puoleensa, ja jälleen tuoda heidät tähän maahan. Minä
tahdon rakentaa heitä enkä repiä heitä. Ja annan heille sydämen,
että he tuntevat minut, että minä olen Herra, ja he tulevat olemaan
minun kanssani, ja minä tulen olemaan heidän Jumalansa. Sillä he
tulevat kääntymään minun puoleeni koko sydämestään." (Jer. 24: 5
—7; 31: 28; 32: 40—42; 33: 6—16.) Nämä lauseet eivät voi
yksinomaan tarkottaa ennalleenasettamista Babylonin, Syrian y.m.
entisten vankeuksien jälkeen, sillä he ovat sen jälkeen tulleet
maastansa poisrevityiksi.

Edelleen sanoo Herra: "Ei silloin enään pidä sanottaman: 'Isät ovat
happamia viinirypäleitä syöneet, ja lasten hampaat ovat heltyneet.'
Ei, vaan jokainen [joka kuolee] on kuoleva omain pahaintekoinsa
tähden." (Jer. 31: 29, 30.) Nyt ei tapahdu niin. Ei kukaan kuole oman
syntinsä tähden, vaan Aadamin synnin tähden: "kaikki kuolevat
Aadamissa". Hän söi synnin happamen viinirypäleen, ja meidän
isämme jatkoivat niiden syömistä, jonka kautta he jättivät lapsilleen
perinnöksi vielä enemmän sairautta ja kurjuutta ja jouduttivat siten
synnin rangastusta — kuolemaa. Aika jolloin "jokainen [joka kuolee]
on kuoleva omain pahaintekoinsa tähden", on tuhatvuotiskausi tai
ennalleenasettamisaika.
 Joskin moni ennustus ja lupaus tulevista siunauksista näyttää
koskevan ainoastaan Israelia, niin täytyy muistaa, että he olivat
esikuvauksellinen kansa, jonka tähden ne lupaukset, jotka heille
annettiin, tosin toisinaan koskivat heitä itseään, mutta soveltuvat
kuitenkin tavallisesti laveammassa merkityksessä koko maailmaan,
josta tämä kansa oli esikuvana. Kun Israel kansana esitti koko
maailmaa, niin oli sen papisto kuva valitusta "pikku laumasta",
Kristuksen päästä ja ruumiista, kuninkaallisesta papistosta. Ja ne
uhrit, se puhdistus ja sovitus, joka tehtiin Israelia varten, olivat
esikuvia "paremmista uhreista", täydellisemmästä puhdistuksesta ja
todellisesta "koko maailman syntien" sovituksesta, johon maailmaan
he kuuluvat.

Eikä siinä kyllin: Jumala mainitsee nimeltä toisia kansoja ja antaa

lupauksen heidän ennalleenasettamisestaan. Voimakkaana
esimerkkinä mainitsemme sodomalaiset. Jos me huomaamme, että
sodomalaisten ennalleenasettaminen on Raamatun kirkas ja selvä
oppi, niin voimme varmasti olla täysin vakuutetut tuon ihanan opin
totuudesta, että koko ihmiskunta asetetaan paratiisin alkuperäiseen
tilaan, josta ennalleenasettamisesta Jumala on puhunut kaikkien
pyhäin profeettainsa suun kautta. Ja minkätähden eivät
sodomalaiset saisi tilaisuutta, saavuttaa täydellistä ja ijankaikkista
elämää kuten Israelilla on tilaisuus tai on kellä tahansa meistä? Tosin
he eivät olleet vanhurskaita, mutta ei Israel ollut sitä, emme
myöskään me, jotka nyt kuulemme evankeliumia. "Ei ole ketään
vanhurskasta, ei ainoatakaan", lukuunottamatta Kristuksen uskon
kautta saatua vanhurskautta, hänen, joka kuoli kaikkien puolesta.
Meidän Herramme omat sanat sanovat meille, että joskin Jumala
antoi sataa tulta taivaasta ja hävittää heidät kaikki heidän
pahuutensa tähden, niin eivät kuitenkaan sodomalaiset olleet hänen
silmissään niin suuria syntisiä kuin juutalaiset, joilla oli suurempi
tieto. (1 Moos. 19: 24; Luuk. 17: 29.) Kapernaumin asukkaille sanoi
hän, "Jos Sodomassa olisivat tapahtuneet ne voimateot: jotka ovat
tapahtuneet sinussa, niin se seisoisi vielä tänä päivänä." — Matt. 11:
23.

Siten opettaa meidän Herramme, ettei sodomalaisilla ollut täyttä

tilaisuutta, ja takaa heille sellaisen tilaisuuden, kun hän lisää (V. 24):
"Mutta minä sanon teille: Sodoman maalle on tuleva tuomiopäivänä
siedettävämpi olo kuin sinulle." Mitä tuomiopäivä tulee olemaan, ja
mitä silloin tulee tapahtumaan, osotetaan edempänä. Me tahdomme
tässä ainoastaan kiinnittää huomion siihen asiain tilaan, että silloin
tulee Kapernaumilla olemaan siedettävä olo ja Sodomalla vielä
siedettävämpi olo, siitä syystä, että vaikka kummallakaan ei ollut
täyttä tietoa, eikä kaikkia niitä siunauksia, jotka ovat määrätyt
tulemaan "siemenen" kautta, oli kuitenkin Kapernaum tehnyt syntiä
suurempaa valoa vastaan.

Ja jos Kapernaumia ja koko Israelia muistetaan ja siunataan

"uuden liiton" aikana, joka on lujitettu Kristuksen veren sinetillä, niin
miksi ei sodomalaisia siunattaisi "kaikkien maan sukukuntien"
kanssa? Varmaan he tulevat siunatuiksi. Ja älköön unohdettako, että
koska Jumala antoi sataa "tulta ja tulikiveä taivaasta ja hukutti
heidät kaikki" monta sataa vuotta ennen Jeesuksen aikaa, jolloin
heidän ennalleenasettamisestaan puhutaan, niin sisältää tämä
heidän herättämisensä, heidän ulostulemisensa haudasta.

Tutkikaamme nyt Hesekielin ennustusta 16: 48—63. Lue se

tarkoin. Jumala puhuu tässä Israelista ja vertaa sitä sen naapuriin,
Samariaan, ja myöskin sodomalaisiin, joista hän sanoo: "Minä otin
heidät pois, kun minä sen hyväksi näin." Ei Jeesus eikä profeetat
anna mitään selitystä Jumalan näennäiseen puolueelliseen
menettelytapaan, kun hän hukutti Sodoman ja antoi toisten,
rikollisempien, kulkea rankasemattomina. Kaikki tämä selviää, kun
"aikanaan" hänen suuret tarkotuksensa ilmoitetaan. Jumala
viisaudessaan "näki hyväksi" tehdä niin, ja Jeesus sanoo, että
tuomiopäivänä tulee heillä olemaan siedettävämpi olo, kuin niillä,
jotka ovat enemmän rikkoneet. Mutta olettaen, että kaikki koetus
loppuu kuolemassa, ja ettei sen jälkeen kukaan saa tilaisuutta tulla
totuuden tuntoon eikä osottamaan kuuliaisuutta sitä kohtaan, niin
voimme syyllä kysyä: Miksi katsoi Jumala parhaaksi ottaa pois nämä
ihmiset antamatta heille minkäänlaista tilaisuutta pelastua sen
ainoan nimen tuntemisen kautta, jossa he voivat tulla pelastetuiksi?
Vastaus on, koska heidän aikansa ei vielä ollut tullut. Aikanaan he
herätetään kuolleista ja saatetaan totuuden tuntoon ja sitten
siunataan maan toisten sukujen kanssa luvatun "siemenen" kautta.
Silloin heitä koetellaan ijankaikkista elämää varten.

Ainoastaan sillä tavalla eikä muuten voidaan käsittää rakkauden

Jumalan menettelytapa amalekilaisia ja toisia kansoja kohtaan, joita
hän ei ainoastaan sallinut vaan käski Israelin hävittämään, sanoen:
"Mene siis nyt ja lyö amalekilaiset, ja hukuta kaikki, mitä heillä on,
äläkä säästä heitä, mutta tapa sekä miehet että vaimot, lapset ja
imeväiset, karja ja lampaat, kamelit ja aasit." (1 Sam. 15: 3.) Tämä
näennäinen monen elämän huolimaton hävittäminen, näyttää
mahdottomalta sovelluttaa sen rakkaudesta rikkaan luonteen kanssa,
minkä me omistamme Jumalalle, ja sen kanssa mitä Jeesus opetti:
"Rakastakaa vihollisianne" j.n.e., kunnes me käsitämme tarkan
järjestyksen Jumalan suunnitelmassa, tuon sopivan ajan sen
jokaisen osan toimeenpanemista varten, sekä sen seikan, että
jokaisella ihmissuvun jäsenellä on paikkansa siinä.
 Me voimme nyt nähdä, että nämä amalekilaiset, sodomalaiset ja
toiset kansat olivat esimerkkejä Jumalan vanhurskaasta mielipahasta
ja hänen järkähtämättömästä päätöksestään perin juurin hävittää
pahantekijät, ja jotka esimerkit tulevat olemaan hyödyksi ei
ainoastaan toisille, vaan myös heille itselleen, kun heidän tuomio- tai
koettelemuspäivänsä tulee. Näille ihmisille oli aivan yhdentekevää,
jos he kuolivat näin tai sairauden ja ruton kautta. Tämä ei ollut heille
mistään merkityksestä, koska heidän tuli ainoastaan oppia
tuntemaan paha, jotta he sopivaan aikaan saisivat oppia tuntemaan,
mitä vanhurskaus on, ja niin kykenisivät tekemään eron pahan ja
hyvän välillä, sekä valitsemaan hyvän ja perimään elämän.

Mutta jatkakaamme ennustuksen tutkimista. Verrattuaan Israelia

Sodoman ja Samarian kanssa ja selitettyään Israelin olevan
moitittavimman näistä kolmesta (Hes. 16: 48—52) sanoo Herra:
"Kun minä käännän jälleen heidän vankeutensa, Sodoman ja hänen
tyttäriensä vankeuden, ja Samarian ja hänen tyttäriensä vankeuden,
silloin minä tahdon jälleen kääntää sinun vankiesi vankeuden heidän
keskellänsä." Tämä kääntäminen ei voi tässä olla muuta kuin
palaamista kuolemasta, sillä mainitut henkilöt olivat silloin kuolleet.
Kuolemassa ovat kaikki vankeja, ja Kristus tulee avaamaan haudan
ovet ja vapauttamaan vangit (Jes. 61: 1; Sak. 9: 11.) Värssyssä 55
sanotaan, että heidän "pitää tuleman, niinkuin he ovat ennen olleet"
— asetettaman ennalleen.

On muutamia, jotka ovat kyllä halukkaita omaksumaan Jumalan

armon Kristuksessa, kun on kysymyksessä omien rikosten ja
heikkouksien anteeksi antaminen suuremman valon ja tiedon
vallitessa, mutta eivät voi ymmärtää, miten uuden liiton vallitessa
sama armo voisi koskea toisia, joskin he näyttävät hyväksyvän
apostolin esityksen, että Jeesus Kristus Jumalan armosta maistoi
Welcome to Our Bookstore - The Ultimate Destination for Book Lovers
Are you passionate about testbank and eager to explore new worlds of
knowledge? At our website, we offer a vast collection of books that
cater to every interest and age group. From classic literature to
specialized publications, self-help books, and children’s stories, we
have it all! Each book is a gateway to new adventures, helping you
expand your knowledge and nourish your soul
Experience Convenient and Enjoyable Book Shopping Our website is more
than just an online bookstore—it’s a bridge connecting readers to the
timeless values of culture and wisdom. With a sleek and user-friendly
interface and a smart search system, you can find your favorite books
quickly and easily. Enjoy special promotions, fast home delivery, and
a seamless shopping experience that saves you time and enhances your
love for reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!

ebooksecure.com